Ravintoperäisen nitraatin (NO3−) lisäravinteen väitetään parantavan suorituskykyä. Aiemmissa tutkimuksissa tätä ravitsemusstrategiaa on kuitenkin arvioitu erilaisilla suorituskykymittareilla, liikuntatehtävillä ja annosteluohjelmilla, mikä on usein johtanut ristiriitaisiin tuloksiin ja rajoittanut havaintojen yleistettävyyttä.

Tavoitteenamme oli koota saatavilla oleva näyttö NO3−-lisäravinteiden vaikutuksesta suorituskyvyn 11 osa-alueeseen.

Katsauskatsausta laadittaessa noudatettiin Preferred Reporting Items for Overviews of Reviews -ohjeistusta. Seitsemästä tietokannasta (MEDLINE, EMBASE, Cochrane Database, CINAHL, Scopus, SPORTDiscus ja Web of Science) tehtiin haku tietokantojen perustamisesta heinäkuuhun 2024 asti. Mukaan otettiin systemaattiset katsaukset, joissa meta-analyysit vertasivat NO3−-lisäravinteiden käyttöä lumekontrolloituihin olosuhteisiin. Kaksi arvioijaa suoritti kirjallisuushaun, tietojen poiminnan ja menetelmällisen laadun arvioinnin (A Measurement Tool to Assess Systematic Reviews Assessing the Methodological quality of SysTemAtic Review [AMSTAR-2]) toisistaan riippumattomasti.

Valintakriteerit täytti kaksikymmentä systemaattista katsausta meta-analyyseineen; ne edustivat 180:tä alkuperäistutkimusta ja 2672:ta yksilöllistä osallistujaa. Meta-analyysimme osoittivat, että NO3−-lisäravinteella oli vaihtelevia vaikutuksia. Se paransi uupumukseen kuluvan ajan tehtävien tuloksia [standardisoitu keskiarvoero (SMD): 0,33; 95 %:n luottamusväli (CI) 0,19–0,47]. Alaryhmäanalyysit osoittivat, että paraneminen oli selvempää, kun käytettiin vähintään 6 mmoL:n vuorokausiannosta (372 mg/vrk) ja pitkäkestoista (> 3 päivää) lisäravinneprotokollaa. Lisäksi NO3−-lisäravinteen suorituskykyä parantavia vaikutuksia havaittiin kokonaismatkassa (SMD: 0,42; 95 %:n CI 0,09–0,76), lihaskestävyydessä (SMD: 0,48; 95 %:n CI 0,23–0,74), huipputehossa (PPO; SMD: 0,25; 95 %:n CI 0,10–0,39) ja huipputehon saavuttamiseen kuluvassa ajassa (SMD: − 0,76; 95 %:n CI − 1,18, − 0,33). Muiden suorituskykymuuttujien osalta ei kuitenkaan havaittu merkitsevää paranemista (kaikki p > 0,05). Useimpien mukaan otettujen katsausten AMSTAR-2-arviot vaihtelivat heikoista kriittisen heikkoihin.