Ravintolisänä käytettävien nitraattien (NO3−) väitetään parantavan suorituskykyä. Aiemmissa tutkimuksissa tätä ravitsemusstrategiaa on kuitenkin arvioitu erilaisilla suorituskykymittareilla, liikuntatehtävillä ja annostusohjelmilla, mikä on usein johtanut epäjohdonmukaisiin tuloksiin ja rajoittanut havaintojen yleistettävyyttä.

Arvioimme saatavilla olevan näytön koskien NO3−-lisäravinteen vaikutusta 11 liikuntasuorituksen osa-alueeseen.

Katsauskatsaus raportoitiin Preferred Reporting Items for Overviews of Reviews -ohjeistuksen mukaisesti. Seitsemästä tietokannasta (MEDLINE, EMBASE, Cochrane Database, CINAHL, Scopus, SPORTDiscus ja Web of Science) tehtiin haku tietokantojen kattaman ajanjakson alusta heinäkuuhun 2024 asti. Mukaan otettiin systemaattiset katsaukset meta-analyyseineen, joissa verrattiin NO3−-lisäravinteiden käyttöä lumekontrolloituihin olosuhteisiin. Kaksi arvioijaa suoritti kirjallisuushaun, tietojen poiminnan ja menetelmällisen laadun arvioinnin (A Measurement Tool to Assess Systematic Reviews Assessing the Methodological quality of SysTemAtic Review [AMSTAR-2]) toisistaan riippumattomasti.

Yhteensä 20 systemaattista katsausta meta-analyyseineen, jotka edustivat 180:tä alkuperäistutkimusta ja 2 672:ta yksilöllistä osallistujaa, täyttivät mukaanottokriteerit. Meta-analyysimme osoittivat NO3−-lisäravinteiden vaikutusten vaihtelevan. Ne paransivat uupumukseen kuluvan ajan tehtävien tuloksia [standardoitu keskiarvoero (SMD): 0,33; 95 %:n luottamusväli (LV) 0,19–0,47]. Alaryhmäanalyysit osoittivat, että hyödyt olivat suurempia, kun käytettiin vähintään 6 mmol:n vuorokausiannosta (372 mg/vrk) ja pitkäkestoista (> 3 päivää) lisäravinneprotokollaa. Lisäksi NO3−-lisäravinteilla havaittiin suorituskykyä parantavia vaikutuksia kokonaismatkaan (SMD: 0,42; 95 %:n LV 0,09–0,76), lihaskestävyyteen (SMD: 0,48; 95 %:n LV 0,23–0,74), huipputehoon (PPO; SMD: 0,25; 95 %:n LV 0,10–0,39) ja huipputehoon kuluvan ajan pidentymiseen (SMD: − 0,76; 95 %:n LV − 1,18–− 0,33). Muiden suorituskykymittareiden osalta ei kuitenkaan havaittu merkittäviä parannuksia (kaikki p > 0,05). Useimpien mukaan otettujen katsausten AMSTAR-2-arvioinnit vaihtelivat heikosta kriittisen heikkoon.